Nimeni on Anne Karppanen. Työskentelen Kuvataidekoululla opettajana. Olen tehnyt taidetta sen eri muodoissaan useita vuosikymmeniä. Aluksi maalasin öljyväreillä ja akryyleillä. Allergian takia päätin siirtyä akvarelleihin. Joiden tekemiseen tykästyin todella paljon. Teoksiini yhdistän usein myös muita tekniikoita. Nautin eri tekniikoiden yhdistelemisestä fiiliksen mukaan. Värit ovat minulle tärkeitä elämässä ja taiteessa. Käytän usein akvarelleissani esim. mustetta, pastelliliituja, kangasta, guassivärejä, paperinpalasia. Joskus silppuan epäonnistuneet teokset ja teen palasista kollaasin.
Veistoksia olen tehnyt kierrätysmateriaaleista, kuten kahvipusseista, sekä myös savesta, kipsistä, keramiikasta, puusta ja kanaverkosta.
Opiskeluaikana tutustuin puupiirrosten tekemiseen ja ihastuin tekniikkaan välittömästi. Vuonna 2015 pidin Hulluna puuhun puupiirros näyttelyitä Äänekoskella, Viitasaarella sekä Vasara ja Taltta näyttelyn Saarijärvellä. Suunnitelmissa on tehdä tulevaisuudessa taas myös puupiirroksia.
2010-luvulla tein muutaman ison teoksen joissa yhdistin omatekoisiin kehyksiin maalauksen, joko akvarellin tai yhdistelmätekniikka maalauksen.
Vuonna 2021 maalasin rakenteilla olevan Verso kodin ruokasalin seinään ison metsä maiseman.
Runot ovat minulle tärkeitä ja välillä runosuoni pulppuaa. Maalaukset ja runot ruokkivat toisiaan. Kumpikaan ei selitä liikaa eikä anna mitään tyhjentävää selitystä.
Piirrän omaa Kelloset-sarjakuvaa joka sai alkunsa vuonna 2008 Kauhajoella maalaamastani taulusta. Taulu oli nimeltään Kelloihmisten parisuhde. Taulun ideasta lähti kehittymään oma sarjakuva Kelloset, jota ideoin ja piirrän. Sarjakuvaa julkaisee tällä hetkellä Sampo lehti. Sarjakuvien teossa olen pitänyt mielessäni jostain lukemani sloganin: Parempi yksi ruuvi löysällä, kuin kymmenen liian tiukalla.
Runokirjani Peltipurkkienkeli julkaistiin vuonna 2008. Kirja oli kuvitettu omilla maalauksillani.